Tiina Rissasen pitämä luento terveyserosiat ja kestävästä kehityksestä oli myös mielenkiintoinen ja herätti aktiivista keskustelua.

Sana kestävä kehitys luo usein ensimmäisenä mielikuvan ekologisista kysymyksistä - luonnon kunnioittamisesta, biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemin toimivuuden säilyttämisestä. Valitettavasti kestävä kehitys ei ole toteutunut näillä osin siinä määrin kuin olisi tarpeen.

Myös kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on tuttu. Yhteiskunnalla on jatkuva pyrkimys eteenpäin ja talouskasvuun. Tälläisella pyrkimyksellä ei kuitenkaan aina ole kovin positiivista kaikua. Minulle on jäänyt käsitys, että kohtuullisuus unohtuu ainakin ajoittain. Talouden jatkuva kasvu tuskin on mahdollista. Jossakin vaiheessa rajan on kuitenkin tultava vastaan.

Kestävän kehityksen kolmas ulottuvuus on vieraampi, mutta ei yhtään sen vähäisempi. Sosiaalisen ja kulttuurisen hyvinvoinnin siirtäminen sukupolvelta toiselle sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat erittäin tärkeitä ulottuvuuksia. Kaikkien samanlaiset mahdollisuudet riittävään ravintoon, turvalliseen asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työhön luovat perustan muulle elämälle. Kun nämä asiat ovat kunnossa, jää voimavaroja viedä elämää eteenpäin. Terveyden edistäminen on yksi näsitä tekijöistä Toisaalta: Eikö terveyden edistäminen itsessään ole kestävää kehitystä? Sairauksein ennaltaehkäisy, hyvinvoinnin parantaminen ja terevyserojen vähentäminen parantava elämän ja elämisen laatua.

Kestävä kehtys, samoin kuin terveyden edistäminen, ovat ajatuksina laaja-alaisia ja hyvin positiivisa. Kokonaisuuksien hallinta ja pitkäjännitteisyys kuvaavat molempia termejä.