perjantai, 10. joulukuu 2010

Terveyden edistäminen kunnassa

Marianne Rytkönen esitti meille luentojen lopuksi haasteen: Kunkin tulisi miettiä, kuinka edistäisi terveyttä tulevaisuudessa ja mitä uutta poimimme päivän luennoista.

Kysymys oli haastava.

Olen usein miettinyt paitsi työssä jaksamista ja työhyvinvointia myös tämän yhteiskunnan arvoja. Ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän sekä työelämässä että vapaa-ajallakin. Pitää olla tehokas, aikaansaapa, kaunis ja hoikka. Panostaa työhön, perheeseen, liikkua ja harrastaa. Eihän kukaan jaksa jatkuvassa vaatimusten tulvassa. Ihmiset uupuvat. Jotenkin jos saisi hieman painettua jarrua...

Työ on vain yksi osa-alue ihmisen elämässä, mutta hyvin merkittävä - se vaikuttaa koko yksilön elämään. Luennoilla kävi hyvin selkeästi ilmi, kuinka suuri merkitys työn johdolla on organisaation hyvinvoinnille. Huono johtaja voi pilata kaiken.

Jos jotekin voisin vaikuttaa asiaan, panostaisin johtajakoulutukseen. Kaikki, jotka ovat esimiesasemassa, joutuisivat käymään koulutuksen. Koulutuksessa panostaisin nimenomaan työntekijöiden kuuntelemiseen ja yksilöiden kehittymisen tukemiseen. Toinen painopiste olisi turhan tekemisen karsiminen ja työhön rauhoittuminen. Luennoilla painotettiin sanaa työyhteisön levollisuus ja se osui mielestäni naulan kantaan. Kauhella kiirellä tekeminen paitsi stressaa, se saa ihmiset myös tekemään virheitä.

Ajattelisin, että jos yksinkertaiset tosiasiat sisästettäisiin ja vietäisiin käytäntöön, voitaisiin työssä viihtyvyyttä parantaa. Samalla vaikutettaisiin työntekijän koko elämän laatuun.

perjantai, 10. joulukuu 2010

Terveyden edistäminen vapaaehtosityössä, harrasteena

Jarmo Heikkisen luento terveyden edistämistyöstä harrasteena kuvasi mielestäni selkeästi sitä tilannetta, mitä järjestötoimintaan osallistuminen parhaimmillaan on.

Järjestö organisaationa voi edistää yleisesti terveyttä esimerkiksi järjestämällä toimintaa, erilaisisa tempauksia ja kiinnittämällä ihmisten huomiota terveyskysymyksiin. Toisaalta osallistuminen järjestötoimintaa edistää myös osallistujan itsensä terveyttä. Hän pystyy luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita, hän voi kehittää itseään ja saada onnistumisen tunteita. Vapaaehtoistyö on siis voimaannuttavaa tekemistä. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että me kaikki emme ole samanlaisia. Kaikille tällainen osallistuminen ei ole luontevaa. Nämä ihmiset löytävät sisäiset voimavaransa jostain muualta.

perjantai, 10. joulukuu 2010

Terveyden edistäminen yritystoiminnassa

Varatuomari Matti Rytkösen luento toi taas uuden näkökulman terveyden edistämiseen - terveyden edistämistoiminnan nivouttamisen työelämään ja yritysten tuloshakuisuuteen.

Luennon aikana Jarmo Heiskasen esiintuoma kommentti oli herätti ajatuksia. Terveyden edistäminen työyhteisössä tulisi nähdä investointina, ei kulueränä.

Sanalla kuluerä on negatiivinen sointi. Se on jotakin, joka on pakko maksaa. Sen ei edes odoteta tuottavan mitään yhtiölle. Mikäli yhtiön näkökulma on tällainen, ei terveyden edistämiseen haluta myöskään panostaa. Silloin todennäköisesti halutaan mennä siitä, missä aita on matalin.

Investointi taas on sanana jo paljon positiivisempi. Se on jotain, joka on harkittua, sen eteen nähdään vaivaa ja siltä odotetaan tuottoa. Työterveyshuollossa ja yritysmaailmassa jo pienillä investoinneilla terveyden edistämistoimintaan sadaan huomattavia tuottoja.

Panostaminen henkilökuntaan kannattaa poikkeuksetta. Henkilökunta on jokaisen yhtiön kulmakivi ja peruspilari. Hyvinvoiva henkilökunta on tuottavampi ja tehokkaampi. Myös yksilön kannalta sijoitus on merkityksellistä - työ hyvin merkittävässä asemassa ihmisen elämää. Työhyvinvointi heijastaa yksilön koko elämään.

torstai, 2. joulukuu 2010

Käyttäytymistyypit ja terveysneuvonta potilastyössä

Irma Nykäsen luento oli antoisa. Siitä tuli yksinkertaisesti hyvälle tuulelle - luennoitsijan innostus tarttui.

Luennoitsijan esittämässä elämäntapojen muutosprosessin kaaviossa tiivistyi mielestäni terveyden edistäminen. Kaavion ympyrämäisyys kuvaa jatkuvuutta. Käyttäytymisen muuttaminen on prosessi, ei tapahtuma. Vaiheet seuraavat toinen toisiaan ja muutoksen jääminen pysyväksi vie aikaa.

Yksi perusajatus muutosprosessin toteuttamisessa on, että jokainen meistä on yksilö. Kaikilla on vaihtelevasti motivaatiota ja valmiuksia muutokselle. Tämä pitäsisi huomioida heti alkuvaiheessa ja lähteä liikkeelle jokaisen yksilön omalta tasolta.

Oikeiden yksilöiden löytäminen ja motivointi edes harkitsemaan muutosta pyöräyttää rattaat liikkeelle. Se, miten ihmisiä motivoidaan ja miten tietoa tarjotaan, on haasteellista. Yksilön tunteminen ja hänen omista lähtökohdistaan liikkeelle lähteminen on toiminnan alku. Mikäli yksilö on valmis muutokseen, luodaan tavoitteet ja suunnitelma yhdessä. Yksilö on tässä avainasemassa. Terveydenhuollon ammattilainen tukee selustan ja on tietotaitoineen käytettävissä. Muutos käydään läpi vaihe vaiheelta ja toivottavasti yhdessä. Muuttuja tarvitsee todennäköisesti kannutusta ja motivaatiota pitkin matkaa.

Ympyrässä on positiivista se, kuinka repsahdusten mahdollisuus on huomioitu, koska repsahduksia tulee helposti. Ne eivät kuitenkaan tarkoita asian hautaamista, vaan uudelleen yrittämistä. Sitkeä yrittäminen palkitaan.

Jäin miettimään, että tällaisen muutosprosessin läpikäyminen vaatii sekä muuttujalta että tukiryhmältä (terveydenhuollon ammattilaiselta ja mahdollisesti läheisiltä) paljon.

Muuttuja joutuu ehkä luopumaan jostain hänelle tärkeästä, riippuvuutta aiheuttaneesta asiasta. Elämään saattaa tulla tyhjä kolo. Uuden mielihyvää tuottavan tekijän löytäminen sen tilalle voi viedä hetken.

Toisaalta ammattilaisilta vaaditaan myös paitsi tietotaitoa, myös vuorovaikutustaitoja. Keskustelu muuttujan kanssa, hänen tukeminen ja tietojen tarjoaminen ovat perusta hänen työlleen.

Elämäntapamuutos on aina suuri askel. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta ennen kaikkea motivaatiota. Ilman motivaatiota ihminen ei ole valmis tekemään mitään.

 

 

perjantai, 26. marraskuu 2010

Kestävä kehitys

Tiina Rissasen pitämä luento terveyserosiat ja kestävästä kehityksestä oli myös mielenkiintoinen ja herätti aktiivista keskustelua.

Sana kestävä kehitys luo usein ensimmäisenä mielikuvan ekologisista kysymyksistä - luonnon kunnioittamisesta, biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemin toimivuuden säilyttämisestä. Valitettavasti kestävä kehitys ei ole toteutunut näillä osin siinä määrin kuin olisi tarpeen.

Myös kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on tuttu. Yhteiskunnalla on jatkuva pyrkimys eteenpäin ja talouskasvuun. Tälläisella pyrkimyksellä ei kuitenkaan aina ole kovin positiivista kaikua. Minulle on jäänyt käsitys, että kohtuullisuus unohtuu ainakin ajoittain. Talouden jatkuva kasvu tuskin on mahdollista. Jossakin vaiheessa rajan on kuitenkin tultava vastaan.

Kestävän kehityksen kolmas ulottuvuus on vieraampi, mutta ei yhtään sen vähäisempi. Sosiaalisen ja kulttuurisen hyvinvoinnin siirtäminen sukupolvelta toiselle sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat erittäin tärkeitä ulottuvuuksia. Kaikkien samanlaiset mahdollisuudet riittävään ravintoon, turvalliseen asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja työhön luovat perustan muulle elämälle. Kun nämä asiat ovat kunnossa, jää voimavaroja viedä elämää eteenpäin. Terveyden edistäminen on yksi näsitä tekijöistä Toisaalta: Eikö terveyden edistäminen itsessään ole kestävää kehitystä? Sairauksein ennaltaehkäisy, hyvinvoinnin parantaminen ja terevyserojen vähentäminen parantava elämän ja elämisen laatua.

Kestävä kehtys, samoin kuin terveyden edistäminen, ovat ajatuksina laaja-alaisia ja hyvin positiivisa. Kokonaisuuksien hallinta ja pitkäjännitteisyys kuvaavat molempia termejä.